Easy sunday and a book recommendation

Today was a sunny and a beautiful day. I got to relax by reading this wonderful book. Jussi Valtonen’s They Know Not What They Do won Finland’s most prestigious literary award, Finlandia prize, in 2014. I have been planning on reading it ever since and I’m glad I finally did.

img_1132

It tells a story of an American top researcher and a Finnish post doc woman who get married, settle in Finland and have a son. Later they get divorced and the researcher moves back to USA. Twenty years later they both have new families and their son has grown up. The perspective changes from the researcher to the Finnish woman and their son and it editorializes the cultural differences, Finnish academic issues, animal testing and technology just to name a few. It is quite realistic and entertaining but has some tint of sci-fi and maybe even thriller in it.

The book has been said to follow in the footsteps of George Orwell’s 1984 or Aldous Huxley’s Brave New World. I’m not sure about that but I highly recommend it if you happen to see it somewhere.

Even though this was a very sunny week end and the temperature was nice +1 we took it easy and slow and finally got to snow sled sliding today when the sun was already setting. I have such a big baby belly that I couldn’t participate the sliding but I enjoyed watching my boys having fun outdoors. This is his absolutely favorite winter activity!

img_1173

img_1175

Surviving the winter weather with a newborn

Our twins will be born in January or February which are the coldest months of the year in Finland. The spring is coming soon but I don’t want to stay inside with them for the first weeks or months and I’m also a firm supporter of babies sleeping their naps outside (also during winter).

So here are some of the items I have gotten for them to get through the rest of the winter.


Propably my favorite winter gear are these down sleeping bags. I had one of these already with my first born son and now we bought another one. You can use them either in a car in child’s safety seat or in a baby carriage.

Last time I used it in a baby carriage and it was perfect because most of the time I just put a beanie on to the baby and he stayed warm in the sleeping bag. If the temperature dropped below zero I put a merino wool overall on him but it was not necessary usually.

To be honest I’m not quite sure if I need these snow suits. Since I’m planning on keeping the sleeping bags in the baby carriage I think that I’ll use these on children’s safety seat in a car. They’re adorable and warm. ūüôā

These windfleece overalls I got for hanging out in the mall or super markets and if they still fit during the spring these ¬†are perfect for sleeping outside. They keep wind and some rain but are breathable. You can also turn over the sleeves and legs first and leave them open later when the baby grows. Absolutely wonderful. ūüôā

Soft merino wool overalls go under any of the previous overalls. They are extremely soft and warm and can be used in various weathers. Combining these overalls and the ones above and sleeping bags I believe that we’ll survive any weather conditions.

Then we have all the woollen blankets, mittens and woollen socks and beanies and other winter hats and…

And the weather men are laughing at me since now that I have bought all this winter stuff the temperature is +4 c. ūüėÄ

But at least I’m prepared for any weather!

Love,

Mannamaria

How to get your toddler to eat cauliflower?

My kid has some favorite vegetables that he eats without any problems. Then there are the other vegetables. I don’t want to raise a picky child but I don’t want to force him to eat something he doesn’t like either. I have found a perfect solution for us.

Soup!

He eats any veggies in a soup. Of course I know that it’s not the same with nutrients when the vegetables are cooked or taste since I put some spice in it but I do think that this is a good way to introduce new flavors to him.

Here is a recipe to a cauliflower soup we had today. It was delicious!

You’ll need:
2-4 potatoes
1 onion
1 tbsp oil
6 dl water
1 tsp salt
450 g cauliflower (either fresh or frozen)
2 dl cream
1/2 tsp thyme (dry)
1/2 dl fresh basil (I used dried since I didn’t have fresh)

Directions:

  1. Peel and dice the potatoes. Chop the onion. Sauté the potatoes and onion in a pan. Add water and salt. Let it boil for approximately 10 minutes.
  2. Add cauliflower and let it boil for about 5 more minutes until all the vegetables are ready.
  3. Use your stick mixer (or blending machine) to cream the soup and add the cream. At the end add the herbs. Eat with good bread.

Tips

  • This soup is a very good starter!
  • It’s also a nice light lunch but you can add chopped boiled egg (as we did) or cottage cheese to make it more filling if you like.
  • By adding more potatoes the soup is milder and by adding more cauliflower it’s stronger. You’ll find out what suits you best soon.

Enjoy the soup!

img_1134

Lapsellani on suosikkivihannekset, joita hän syö ongelmitta vaikka joka päivä. Sitten on ne toiset vihannekset. En haluaisi kasvattaa nirsoa lasta mutta en toistaalta halua pakottaa häntä syömään ruokia, joista ei selkeästi pidä. Olen kuitenkin löytänyt täydellisen ratkaisun meille.

Keitto!

Hän syö ihan mitä tahansa kasviksia, kun ne on keitossa. Ei se tietenkään ole sama asia kuin puhtaan maun kanssa mutta mielestäni tämä on kuitenkin hyvä keino esitellä uusia makuja hänelle.

Tässä vielä resepti kukkakaalikeittoon, jota söimme tänään.

Tarvitset

2-4 jauhoista perunaa
1 sipuli
1 rkl öljyä
n. 6 dl vettä
1 tl suolaa
450 g kukkakaalia, joko tuoretta tai pakaste
2 dl kermaa
1/2 tl kuivattua timjamia
1/2 dl tuoretta basilikaa (itse tosin käytin noin teelusikallisen kuivattua, kun ei sattunut olemaan tuoretta)

Ohjeet

  1. Kuori ja kuutioi peruna. Pilko sipuli. Kuullota perunoita ja sipulia öljyssä kattilassa. Lisää vesi ja suola ja keitä noin 10 min.
  2. Lisää kukkakaali ja keitä noin 5 minuuttia tai siihen asti, että kaikki kasvikset ovat kypsiä.
  3. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon kerma. Mausta yrteillä ja tarjoa hyvän leivän kanssa.

Vinkkejä!

  • Keitto on kevyt ja toimii hyvin my√∂s alkupalana!
  • T√§n√§√§n s√∂imme sen kevyen√§ lounaana. Sit√§ voi tukevoittaa lis√§√§m√§ll√§ raejuustoa tai keitetty√§ kananmunaa, kuten meill√§ t√§n√§√§n oli.
  • Jos kukkakaalin suosio arveluttaa, voit lis√§t√§ perunaa jolloin lopputulos on miedompi. Toisaalta kukkakaalia lis√§√§m√§ll√§ t√§st√§ saa enemm√§n aitoa makua irti.

Alkuperäinen resepti.
The original recipe.

We are expecting twins

It still feels weird to say that out load. People react usually with horrified facial expression and a phrase like “you are going to be busy next year”. And that’s quite correct. I’m extremely grateful and excited about having twins. We don’t have twins in our families so this was a huge but happy surprise. At the same time I’m terrified of the unknown. The baby year was quite hard with one easy and happy baby. Now we’ll have two babies and a toddler. Eek! Some days I feel confident that everything is going to be ok and some days I feel like I’m preparing for a war when I’m buying all the baby gear that I can imagine.

And I feel guilty about feeling terrified because the kids don’t deserve a terrified mother. They should get a mom who is expecting them with open arms and loving heart, 100%, always. Or maybe that’s unrealistic. I don’t know.

The wait is almost over. The twins will be here soon. This has been a heavy pregnancy. I have been physically on the edge. I’ve had many sick leaves and I’ve had to spend some time in the hospital. If there had been a bingo with pregnancy symptoms I think I would have won it many weeks ago. I can’t even say that it will get easier when the kids arrive but at least I will finally meet and get to know them.

If anyone has any tips about surviving the last weeks of the twin pregnancy I would be glad to hear them!

Love,

Mannamaria

img_0621

Tuntuu yh√§ omituiselta sanoa √§√§neen, ett√§ odotamme kaksosia. Ihmiset reagoivat yleens√§ kauhistuneella ilmeell√§ ja kutakuinkin lauseella “teill√§ on sitten vilskett√§ ensi vuonna”. Ja vaikka se √§rsytt√§√§ niin oikeassahan he ovat. Olen √§√§rimm√§isen onnellinen ja innoissani kaksosten saamisesta. Kummankaan suvussa ei ole kaksosia, joten t√§m√§ oli valtavan onnellinen yll√§tys. Samaan aikaan olen kuitenkin kauhuissani tulevasta vuodesta. Vauvavuosi oli melko rankka yhdenkin helpon ja tyytyv√§isen lapsen kanssa. Nyt meill√§ tulee olemaan kaksi vauvaa ja taapero. Iiiks! Toisinaan oloni on itsevarma ja uskon, ett√§ kaikki menee hyvin. Toisinaan minusta taas tuntuu silt√§ kuin valmistautuisin sotaan ja hankin kaiken mahdollisen vauvatarvikkeen.

Poden myös syyllisyyttä siitä, että olen toisinaan kauhuissani tulevasta vuodesta. Lapset eivät ansaitse kauhistunutta äitiä. Heidän pitäisi saada äiti, joka odottaa heitä syli avoinna ilman negatiivisia ajatuksia sataprosenttisesti koko ajan. Ehkä tämä on kuitenkin epärealistista. En tiedä.

Odotus on jo melkein ohi. He saapuvat pian. Tämä on ollut raskas raskaus. Olen ollut fyysisesti aivan äärirajoilla. Olen pitänyt paljon sairauslomia ja joutunut viettämään myös aikaa sairaalassa. Enkä voi edes sanoa, että kyllä se helpottuu kunhan lapset syntyvät! Olen kuitenkin innoissani siitä, että tapaan heidät vihdoin ja pääsen tutustumaan näihin pieniin ihmisiin.

Jos jollakulla on vinkkejä näistä viimeisistä viikoista selviämiseen niin olisin kyllä äärimmäisen kiitollinen niistä!

img_0626

Incomplete

Even though I have planned this blog for months and months I haven’t really done much concrete things to build it up. I have gotten stuck in thinking about the name of the blog and the banner and how am I going to edit my photos and do I have enough topics to talk about. And am I good enough?

Now I finally decided to publish this blog even though I haven’t solved most of the mentioned issues. I hope that this blog will evolve with me during the following months. I can sometimes be a little pedantic but now I’m learning to let go and accept¬†my incompleteness with this blog.

And now when I think about incompleteness… actually it is not only this blog where I’m trying to learn to accept that feature. I try to learn to accept incompleteness in life in general. Perfection is stressful, impossible and quite frankly – boring. So let’s keep the word incomplete and embrace it. It kind of has mercy in it. Getting better but not perfect. I like that.

Love,

Mannamaria

Olen suunnitellut tämän blogin perustamista pitkään. En ole kuitenkaan tehnyt oikein mitään konkreettista sen eteen. Jään aina jumiin, kun mietin blogin nimeä, banneria, osaanko editoida kuvani hyvin tai onko minulla tarpeeksi aiheita, joista kirjoittaa?

Päätin kuitenkin vihdoin julkaista blogin, vaikka suurin osa mainitsemistani asioista on vielä ratkaisematta. Toivottavasti tämä blogi kehittyy sisällön kanssa tulevien kuukausien aikana. Olen usein aika pedanttinen mutta toivottavasti tämä blogi opettaa minulle keskeneräisyyden sietämistä.

Keskener√§isyys… nyt kun ajattelen sit√§ niin tulee mieleen, ett√§ oikeastaan en yrit√§ opetella sen siet√§mist√§ pelk√§st√§√§n t√§ss√§ blogissa vaan my√∂s el√§m√§ss√§ yleens√§. T√§ydellisyys on paitsi stressaavaa ja mahdotonta my√∂s tyls√§√§. Joten otetaan sana ep√§t√§ydellinen. Siin√§ on armoa. Ajatusta paremmaksi tulemisesta mutta ei t√§ydellisyytt√§. Min√§ pid√§n siit√§.

266271

276

Let’s start with introduction

When I started a maternity leave and stayed at home with my first born child I soon realized that it was nearly impossible to keep my hobbies and activities. Of course I didn’t expect to be as active as before but weeks turned into months and months into years and I still didn’t have my hobbies and activities back.

That’s of course my own fault. I could organize time. But instead of turning into my old hobbies I started to plan this blog. My own place where I could share my thoughts and tips and our everyday life. I decided to write both in English and Finnish just because I like to read international blogs and get sneak peaks of different families and cultures.

At the moment we are a family of three. Me, my husband and our two-year-old son. We live in the Helsinki area, Finland, in a house we bought a year ago. I’m a university graduated teacher with a master’s degree in theology and I also have a bachelor degree in business. At the moment I’m on maternity leave because we are expecting our twins to be born soon.

In these pictures there’s a fox that came to our back yard on the other day! ¬†It was hanging out there for a long time while we were watching it and taking photos.

You are warmly welcome to follow this little blog of mine!

Aloittaessani äitiyslomani ensimmäisen lapseni kanssa huomasin pian, että pienen lapsen kanssa oli lähes mahdotonta säilyttää vanha aktiivinen elämä. En toki odottanutkaan, että voisin jatkaa samaan malliin mutta päivät ja viikot kuluivat, eikä mulla tuntunut olevan mitään omaa. Omasta syystä tietenkin, olisinhan voinut järjestää aikaa mutta jotenkin se vauva-arki vaan vei mukanaan.

Vanhoihin harrastuksiin kääntymisen sijaan aloin suunnitella tätä blogia. Tarkoituksena olisi luoda paikka omille ajatuksilleni ja ehkäpä myös jakaa jotain vinkkejä tai ainakin arkielämäämme. Päätin kirjoittaa sekä suomeksi että englanniksi ihan sen vuoksi, että pidän kansainvälisten blogien lukemisesta. Minusta on kiehtovaa kurkistaa eri kulttuureihin ja perheisiin.

Tällä hetkellä olemme kolmihenkinen perhe. Perheeseemme kuuluu itseni lisäksi, aviomieheni sekä kaksivuotias poikamme. Asumme vuosi sitten ostamassamme talossa pääkaupunkiseudulla. Itselläni on opettajan tutkinto yliopistosta ja amk-tutkinto liiketaloudesta. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, sillä odotamme kaksosia syntyväksi pian.

Kuvissa kettu, jotta pääsimme eräänä aamuna seuraamaan ikkunamme takaa!

Tervetuloa seuraamaan blogia!